28. helmikuuta 2017

Tylliä, pitsiä ja muhkeita helmoja - osa 3

Aikalailla kuukausi sitten kävin kolmannen kerran metsästämään itselleni häämekkoa. Kaksi muuta postausta häämekon metsästyksestä voit lukea täältä ja täältä.

Sain eräältä ihanalta kommentoijalta vinkkiä käydä Seinäjoella Haavemaassa sovittamassa hääpukuja. Mielessä oli kyllä ollut, että sielläkin pitää käydä, mutten ollut vain saanut vielä aikaiseksi varata sieltä aikaa. Mielessä kummitteli ehkä vielä Tyynelän tapaus, joka ei kyllä kohdannut odotuksiani palvelun kuin valikoimankaan suhteen.

En halunnut ihan turhaan lähteä Seinäjoelle asti, joten kyselin liikkeltä ensin Facebookin kautta heidän kokovalikoimaansa. Heiltä vastattiin todella nopeasti ja ystävällisesti, ja vielä neuvottiin mihin aikaan pukuja kannattaisi tulla sovittelemaan. Tästä rohkaistuneena varasin ajan ja lähdin matkaan äitini ja siskoni kanssa. Ja tiedättekö mitä!


Haavemaa oli aivan ihana paikka, jossa sai aikalailla täydellistä palvelua, ja jossa riitti monta erilaista mekkoa sovitettavaksi. Tokikin liike oli aika pieni, mutta valikoima oli hyvä, ja sovituskopit mukavan kokoisia. Makutuomareille oli istumapaikat, ja mekkoja oli ihana peilailla suurista peileistä hyvässä valossa.

Myyjä oli erittäin ystävällinen, ja kyseli paljon häistä ja siitä, missä vaiheessa suunnittelut ovat. Myös minulle itselleni oli tärkeää, että myyjä oli kannustava ja todella kertoi toimiko joku puku päälläni vai ei, tarjosi vaihtoehtoja ja muokkausmahdollisuuksia, muttei kuitenkaan tuputtanut mitään. Hän osasi tarjota sopivan rempseää, ystävällistä ja kannustavaa palvelua, joka ainakin sai itselleni todella hyvän mielen. Ero muihin myyjiin muissa liikkeissä oli suuri, vaikka kaikissa sain ihan ystävällistä palvelua.

Sovitin kuutta mekkoa, joista yhdestä osasin sanoa heti, että juu ei kiitos. Kaksi olivat tasoa ihan kiva, ja kahdessa muussa mekossa oli aivan ihana selkämys. Sitten oli se viimeinen mekko, joka hymyilytti sekä minua, että äitiäni ja siskoani. Se oli se mekko, joka sai aikaan sellaisen pienen kutkuttavan tunteen vatsan pohjassa. Mietin kuitenkin myös niitä mekkoja, joissa oli se ihana selkämys, ja kokeilin vielä niistä yhtä päälleni. Siinä mallaillessani totesin, että ovathan nämäkin todella kauniita mekkoja, ja vaikka ne sopivatkin minulle, niin ne eivät kuitenkaan näytä minulta.

Mutta se mekko näytti, joka hymyilytti jo ensimmäiselläkin sovituskerralla. Myyjän, äitini ja siskoni kannustamana marssittiin vielä kerran pukukoppiin vaihtamaan mekkoa. Ja se mekko nosti hymyn huulilleni samantien, kun sain sen kunnolla päälleni. Olihan sitä sitten pakko vielä kerran ihastella isojen peilienkin edessä: mekosta löytyi ihanasti pitsiä ja blingblingiä. Kun muut mekot eivät ehkä olleet istuneet ihan täydellisesti, niin tämä istui. Vyötärö asettui juuri oikeaan kohtaan! Lisäksi aika tärkeä juttu on se, että tämä puku sopii just eikä melkein mun ihaniin hääkenkiin.


Minulle jäi sellainen olo, etten halua ottaa tätä mekkoa pois päältäni, koska se tuntui niin hyvältä. Omanlaiseltani. Sellaiselta, jonka kanssa ei tarvitse jännittää kun kävelee alttaria pitkin, että sopiiko tämä mekko nyt oikeasti minulle. Sellaiselta, jonka helman voi kerätä käsiinsä ja pyörähdellä tanssin pyörteessä puputennarit vilkkuen.

Ei taida olla vaikea arvata, että niinhän siinä sitten kävi, että vingutin korttia ja ostin sen ihanan mekon itselleni. Onneksi juuri oli ollut palkkapäivä, sillä (köhköh) mekko maksoi lopulta hieman enemmän kuin olin ajatellut siihen satsaavani. Puvun olisi saanut myös vuokrata, jolloin hinta olisi luonnollisesti ollut pienempi, mutta sanotaanko niin, että äidin ja siskon puoltaessa ostopäätöstä, unohtui Sulhon ja isän puheet puvun vuokraamisesta. Hupsista, mutta kerrankos sitä?

Oon niin onnellinen! Huhtikuussa menen sovittamaan mekkoa uudestaan, enkä kyllä oikein malta odottaa, että saan taas pukea ihanuuden ylleni.

6 kommenttia:

  1. Oi onnea puvun löytämisestä! Jännityksellä jään odottamaan millainen sieltä löytyi, kuulostaa kivalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olin kyllä niin onnellinen, kun löysin itseni näköisen ja oloisen mekon. :)

      Poista
  2. Oikun mahtavaa, puku kuulostaa ihanalta! Ja nuo puputennarit on niin söpöt!
    T. Haavemaasta vinkannut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tuplakiitokset vielä vinkistä! Oon vieläkin tosi iloinen Haavemaan palvelusta ja valikoimasta, ihanaa että täältä Pohjanmaaltakin löytyy tällaisia liikkeitä. :)

      Poista
  3. Ihanaa, että "se oikea" löytyi! Ja vitsi, miten kivat kengät. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vieläkin hymyilyttää ajatus koko mekosta. :)

      Poista