28. helmikuuta 2017

Tylliä, pitsiä ja muhkeita helmoja - osa 3

Aikalailla kuukausi sitten kävin kolmannen kerran metsästämään itselleni häämekkoa. Kaksi muuta postausta häämekon metsästyksestä voit lukea täältä ja täältä.

Sain eräältä ihanalta kommentoijalta vinkkiä käydä Seinäjoella Haavemaassa sovittamassa hääpukuja. Mielessä oli kyllä ollut, että sielläkin pitää käydä, mutten ollut vain saanut vielä aikaiseksi varata sieltä aikaa. Mielessä kummitteli ehkä vielä Tyynelän tapaus, joka ei kyllä kohdannut odotuksiani palvelun kuin valikoimankaan suhteen.

En halunnut ihan turhaan lähteä Seinäjoelle asti, joten kyselin liikkeltä ensin Facebookin kautta heidän kokovalikoimaansa. Heiltä vastattiin todella nopeasti ja ystävällisesti, ja vielä neuvottiin mihin aikaan pukuja kannattaisi tulla sovittelemaan. Tästä rohkaistuneena varasin ajan ja lähdin matkaan äitini ja siskoni kanssa. Ja tiedättekö mitä!


Haavemaa oli aivan ihana paikka, jossa sai aikalailla täydellistä palvelua, ja jossa riitti monta erilaista mekkoa sovitettavaksi. Tokikin liike oli aika pieni, mutta valikoima oli hyvä, ja sovituskopit mukavan kokoisia. Makutuomareille oli istumapaikat, ja mekkoja oli ihana peilailla suurista peileistä hyvässä valossa.

Myyjä oli erittäin ystävällinen, ja kyseli paljon häistä ja siitä, missä vaiheessa suunnittelut ovat. Myös minulle itselleni oli tärkeää, että myyjä oli kannustava ja todella kertoi toimiko joku puku päälläni vai ei, tarjosi vaihtoehtoja ja muokkausmahdollisuuksia, muttei kuitenkaan tuputtanut mitään. Hän osasi tarjota sopivan rempseää, ystävällistä ja kannustavaa palvelua, joka ainakin sai itselleni todella hyvän mielen. Ero muihin myyjiin muissa liikkeissä oli suuri, vaikka kaikissa sain ihan ystävällistä palvelua.

Sovitin kuutta mekkoa, joista yhdestä osasin sanoa heti, että juu ei kiitos. Kaksi olivat tasoa ihan kiva, ja kahdessa muussa mekossa oli aivan ihana selkämys. Sitten oli se viimeinen mekko, joka hymyilytti sekä minua, että äitiäni ja siskoani. Se oli se mekko, joka sai aikaan sellaisen pienen kutkuttavan tunteen vatsan pohjassa. Mietin kuitenkin myös niitä mekkoja, joissa oli se ihana selkämys, ja kokeilin vielä niistä yhtä päälleni. Siinä mallaillessani totesin, että ovathan nämäkin todella kauniita mekkoja, ja vaikka ne sopivatkin minulle, niin ne eivät kuitenkaan näytä minulta.

Mutta se mekko näytti, joka hymyilytti jo ensimmäiselläkin sovituskerralla. Myyjän, äitini ja siskoni kannustamana marssittiin vielä kerran pukukoppiin vaihtamaan mekkoa. Ja se mekko nosti hymyn huulilleni samantien, kun sain sen kunnolla päälleni. Olihan sitä sitten pakko vielä kerran ihastella isojen peilienkin edessä: mekosta löytyi ihanasti pitsiä ja blingblingiä. Kun muut mekot eivät ehkä olleet istuneet ihan täydellisesti, niin tämä istui. Vyötärö asettui juuri oikeaan kohtaan! Lisäksi aika tärkeä juttu on se, että tämä puku sopii just eikä melkein mun ihaniin hääkenkiin.


Minulle jäi sellainen olo, etten halua ottaa tätä mekkoa pois päältäni, koska se tuntui niin hyvältä. Omanlaiseltani. Sellaiselta, jonka kanssa ei tarvitse jännittää kun kävelee alttaria pitkin, että sopiiko tämä mekko nyt oikeasti minulle. Sellaiselta, jonka helman voi kerätä käsiinsä ja pyörähdellä tanssin pyörteessä puputennarit vilkkuen.

Ei taida olla vaikea arvata, että niinhän siinä sitten kävi, että vingutin korttia ja ostin sen ihanan mekon itselleni. Onneksi juuri oli ollut palkkapäivä, sillä (köhköh) mekko maksoi lopulta hieman enemmän kuin olin ajatellut siihen satsaavani. Puvun olisi saanut myös vuokrata, jolloin hinta olisi luonnollisesti ollut pienempi, mutta sanotaanko niin, että äidin ja siskon puoltaessa ostopäätöstä, unohtui Sulhon ja isän puheet puvun vuokraamisesta. Hupsista, mutta kerrankos sitä?

Oon niin onnellinen! Huhtikuussa menen sovittamaan mekkoa uudestaan, enkä kyllä oikein malta odottaa, että saan taas pukea ihanuuden ylleni.

14. helmikuuta 2017

A little lovely lightbox

Kävin viime syksynä Seinäjoella käsityömessuilla, ja muutaman lankakerän lisäksi huomasin sortuneeni myös hieman kalliimpaan ostokseen, nimittäin A Little Lovely Companyn valoboksiin. Olin näitä syksyn aikana ihastellut yhdessä jos toisessakin blogissa, joten löytäessäni itseni Emmas & Mamas putiikin kojulta, en vain voinut estää itseäni. Onneksi Sulhokin itseasiassa tykkäsi kovasti tästä pienestä lipsahduksesta.


Sen lisäksi että tämä toimii ihan valtavan ihana sisustuselementtinä, jota on helppo muunnella, uskon että tällä saa häiden ilmeeseen aika kivan yksityiskohdan! Mutta tiedättekö, en osaa päättää, että missä tämä näyttäisi kaikista kivoimmalta!

Ensin ajattelin tätä karkkibuffaan, mutta olisihan tämä kiva hääparin pöydässäkin. Tai juomien luona? Tanssiladon reunalla kehottamassa kaikkia pistämään jalalla koreasti? Liikaa vaihtoehtoja!

ps. Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

13. helmikuuta 2017

Iik - puoli vuotta!!

Hei tiedättekö, meidän hääpäivään on enää vain puoli vuotta aikaa! Apua, nyt ehkä vähän hyvällä tavalla jännittää?

Oon ihan ihmeissäni, että mihinkä tämä kaikki aika on oikein kadonnut. Olin vuosi sitten vielä ihan varma, että ollaan ajoissa liikenteessä, eikä meille tuu kiire minkään asian kanssa. No, nyt tuntuu siltä, että pieni kiire saattaa tulla, ainakin joidenkin asioiden kanssa.. Käydäänpä siis vähän läpi meidän muistilistaa:

18–12 kk ennen häitä (maalis-elokuu 2016)

11-6 kk ennen häitä (syys-joulukuu 2016)
  • Vihkikirkon varaus
  • Tarjoukset ja menuvaihtoehdot pitopalveluilta
  • Muusikoiden valinta ja varaaminen
  • Morsiamen hääpuku ja Sulhasen puku (Sulholta puuttuu vielä paita, liivi, kravatti ja kengät)
  • Morsiamen asusteet (korut, kengät yms.)
  • Hääkuvauksen varaaminen
  • Hääaskartelun aloitus (no.. lasketaanko tarkat suunnitelmat aloittamiseksi?)
  • Vieraslahjat
  • Sormukset + kaiverrus (Sulhon sormus ok, mutta morsiamen ei..)
  • Häämatkan suunnittelu + varaukset (kun tiedettäisiin edes, että minne mennään ja koska?)
5-3 kk ennen häitä (tammi-huhtikuu 2017)
  • Häävalssin valinta ja harjoittelu
  • Häälahjalista
  • Vieraslistan viimehetken läpikäynti
  • Hääkutsujen valmistus (kutsun malli aika hyvin suunniteltu jo!)
  • Parturin ja kosmetologin varaaminen
  • Kampaajan ja meikkaajan varaaminen morsiamelle ja hääseurueelle
  •  Hääpäivän ohjelman suunnittelu
3-2 kk ennen häitä (touko/kesä 2017)
  • Kutsut matkaan
  • Esteettömyystodistuksen tilaaminen (voimassa 4kk)
  • Vihkikaavan läpikäyminen, keskustelu papin kanssa
  • Häämarssien valinta, keskustelu kanttorin kanssa
  • Morsiamen hääpuku korjausompeluun
  • Hääpäivän ohjelman läpikäynti kaasojen ja bestmanien kanssa, vastuutehtävien jako
  • Spotify –soittolista
  • Hääkakun tilaaminen
  • Kukkien (morsiuskimppu, sulhasen viehe) tilaus
4-3 viikkoa ennen häitä (heinäkuu 2017)
  • Toimitusten yms. aikataulujen varmistaminen
  • Lopullisen vierasmäärän ilmoittaminen pitopalvelulle
  • Istumajärjestys
  • Huomenlahjat?
  • Kihlasormusten puhdistus + kiillotus
  • Koekampaus + meikki
  • Suunnittelupalaveri valokuvaajan kanssa
Hääviikko
  • Esteettömyystodistus vihkijälle
  • Ilmoita nimenmuutoksesta vihkijälle (ellei ilmoitettu jo vihkikeskustelun aikana)
  • Vihkiseremonian harjoittelu
  • Hääpäivän tavarat valmiiksi
  • Hääyön tavaroiden pakkaus
  • To do -lista
  • Juhlapaikan koristelu, pöytien järjestely yms. (toivottavasti häitä edeltävänä päivänä)
  • Tienvarsikyltit paikoilleen

Kyllähän tässä vielä tekemistä riittää. Vieraslahjatkaan eivät ole ihan kaikki vielä valmiit, mutta montaa ei enää puutu! Valokuvaajaa metsästän kaiken aikaa ja Sulho on luvannut katsella paikkaa, jossa voisimme viettää häyön. Ellemme päädy kaikkein helpoimpaan ratkaisuun ja hipsi juhlapaikan luttiin yöksi. Äitini on raivannut lapsuudenkotini kellarista tilaa pullojen maalaamista varten, ja ajattelin tällä viikolla tilata materiaalit pompomeihin. Vieraslistaakin on käyty aika raa'asti läpi, ja nyt se alkaa ehkä toivottavasti olla kohta valmis. Paappaa voisi vaivata kysymällä pöytäkoristeiksi tulevista puukiekoista, ja... Niin pitäisi sitä tehdä reissu Tallinnaankin.

Sanokaa, että kyllä tämä tästä, eikö?